IPC- ja Cool Kids -interventiot tarjoavat työkaluja sekä ammattilaisille, että nuorille.

Jenny Olsson-Korsu toimii koulupsykologina Hangossa. Hän on käynyt Terapiat etulinjaan -hankkeen kouluttamana IPC- ja Cool Kids -koulutukset. Koulutuksista on tarttunut mukaan lisää työkaluja, joista on ollut hyötyä lapsia ja nuoria kohdatessa.

IPC- ja Cool kids -koulutuksiin hänet sai hakeutumaan halu oppia uutta ja kehittää omaa työtä. Etenkin Cool Kids -menetelmälle on hänen mukaansa tilausta. “Olimme tehneet huomion, että täälläpäin nuorilla näkyy enemmän ahdistusoireilua. Siihen ahdistuneiden nuorten kanssa työskentelyyn kaipasin vähän lisää työkaluja, ja kun sain vielä mukaan meidän kuraattorin, lähdettiin koulutukseen ikään kuin työparina.”

Olsson-Korsun arkeen opinnot ovat sopineet hyvin. ”Mielestäni koulutusten rakenteet ovat olleet hirmu hyvät. Ensin teoriaa, ja sitten siirrytään käytäntöön.” Mentorointi tai menetelmäohjaus taas on helpottanut interventioiden käyttöönottoa. “Pahimmassa tilanteessa koulutuksen oppien vieminen käytäntöön olisi voinut jäädä muiden kiireiden alle, mutta menetelmäohjaus tuki siinä. Siitä oli iso apu.”

Menetelmistä tai niiden osista on tullut tärkeä osa Olsson-Korsun työkalupakkia. “Cool Kidsissä on mielestäni hyvä kaari ja se sopii monenlaiseen ahdistusoireiluun. Mallin struktuuri auttaa pitäytymään asiassa koko työskentelyn ajan.” Kuraattorin kanssa yhdessä ohjatut ryhmät ovat mahdollistaneet myös vetovastuun jakamisen. IPC-interventioita hän on vetänyt hieman vähemmän, mutta sieltä on tarttunut mukaan hyviä harjoituksia nuorten kanssa työskentelyyn.

Nuorille vertaistukea Cool Kids -ryhmistä

Olsson-Korsu on havainnut, että nuorten pahoinvointi on lisääntynyt viime vuosina kautta linjan. Etenkin ahdistusta esiintyy selkeästi enemmän, vaikka se toisaalta voi olla myös ihan tyypillistä ikätasoista käyttäytymistä. “Etenkin sosiaaliset tilanteet jännittää ja muiden hyväksyntä on äärimäisen tärkeää. Jännittäminen on kyllä ihan tavallista, mutta monilla nuorilla se on mennyt jo niin pahaksi, että se rajoittaa omaa elämää.”

Kuraattorin kanssa työparina ohjatuista Cool Kids -ryhmistä on ollut selkeästi hyötyä nuorille. “Nuorta auttaa jo paljon se, että ymmärtää vaikkapa jännittämisen olevan niin sanotusti normaalia. Kun kuljetaan pienin askelin sitä ahdistusta kohti, voi nopeasti huomatakin, että mulle on kertynyt keinoja auttaa itseäni niissä tilanteissa, kun ahdistus meinaa ottaa vallan. Varmasti paras anti ryhmissä on, että nuori saa tärkeää vertaistukea ja huomaa ettei ole ainoa, joka kokee ahdistusta.”