IPC-menetelmästä toimiva työmuoto oppilashuollon ammattilaisille

Työssäni yhtenäiskoulun, yläasteen ja lukion kuraattorina kohtaan usein masennusoireista kärsiviä nuoria. Moneen muuhun mielenterveyden haasteeseen oppilaiden kanssa työskenneltäessä minulla on käytössä jo erilaisia menetelmiä ja malleja, mutta masentuneiden nuorten kohtaamiseen ja heidän kanssansa työskentelyyn olin toivonut saavani vielä lisää erityisosaamista. Innostuin mahdollisuudesta päästä mukaan IPC-koulutus-ryhmään, ja koulutus on vastannut positiivisesti odotuksiini. Jo koulutukseen mukaan lähtiessäni minut vakuutti menetelmän ajatus masennusoireiden liittymisestä nuoren ihmissuhteisiin ja arjessa toimimiseen. Pidin myös siitä ajatuksesta, että IPC-prosessin aloittamiseksi nuori ei tarvitse diagnoosia, ja että sen voi aloittaa ennaltaehkäisevästi, vaikka masennusoireilu olisi vähäistä. Toivottuna tuloksena on nuoren masennusoireiden väheneminen ja olemassa olevien ihmissuhteiden vahvistaminen.

IPC-menetelmässä oli paljon minulle entuudestaan tuttuja työskentelytapoja, harjoituksia, ideologioita ja tausta- teorioita, mutta koulutuksen kautta ne jäsentyivät vihdoin toimivaksi strukturoiduksi työskentelyprosessiksi, jonka vaikuttavuus oli helposti arvioitavissa yhdessä asiakkaan kanssa. Menetelmä sisältää nuoren aktiivista ja jatkuvaa itsearviointia, joka tukee hyvin prosessin etenemistä. Prosessi tarjoaa nuorelle säännölliset tapaamiset työntekijän kanssa seuraten nuoren mielialaa, elämän- muutoksia ja ihmissuhdesolmuja, sekä näiden kaikkien mahdollisia yhteyksiä. IPC-prosessi sisältää 6 tapaamista, selkeän tavoitteellisen työskentelyn ja huolellisen päätöksen. Tämä on tuotu nuorelle esille jo työskentelyn alkaessa, ja uskon sen lisäävän asiakkaan motivaatiota työskentelyyn.

Omakohtaisena kokemuksena menetelmän käyttöön- otosta oppilaiden kanssa olen positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka sitoutuneita he ovat olleet. Menetelmä on saanut nuorilta kiitosta tapaamisten säännöllisyydestä ja tiheydestä. Nuoret ovat kokeneet hyödyllisenä myös valitsemansa teeman ympärille keskittymisen. Menetelmä on herättänyt minut ammattilaisena pohtimaan myös sitä, miten nykyisessä resurssitilanteessa pystyisin tarjoamaan samanlaisia työskentelymahdollisuuksia useammalle nuorelle. Uskon ja tiedän intensiivisen työskentelyjakson olevan tuloksellisempaa nuoren hyvinvoinnin kannalta, mutta nykyisellä oppilasmäärällä pystyn tarjoamaan nuorille tapaamisia pääsääntöisesti vain joka toinen viikko. IPC-jaksojen aikana huomasin selkeästi, miten viikoittaisella työskentelyllä päästiin eri tavalla kiinni asioihin, kun taas harvemmalla tapaamisvälillä aikaa menee nuoren tilanteen päivittämiseen ja kuulumisten vaihtoon.

IPC-prosessin läpikäyneet nuoret ovat kokeneet sen oikea-aikaisena ja heille sopivana menetelmänä. Koen, että menetelmä antaa sopivasti joustoa erilaisten yksilöllisten tilanteiden huomioiseen kuitenkin niin, että focus työskentelylle säilyy. Viimeisellä tapaamiskerralla mietitään, tarvitaanko vielä ns. boosterikäyntiä vai jonkinlaista jatkotukea nuorelle. Erään nuoren kanssa päädymme siihen, että hän jatkoi toiveestaan vielä hyvin vauhtiin lähtenyttä IPC-prosessia siirtyen syventyen IPT-N jaksolle toisen työntekijän kanssa.

Koulutuksen kautta opin itse terästämään omaa toimintatapaani nuorten ohjauksessa ja mm. tiettyyn teemaan keskittyessä. Pääsääntöisesti annan tapaamisilla nuorelle vapauden valita keskustelumme teemat, mutta IPC:n kautta sain toimivia tapoja ohjata nuorta takaisin tietyn teeman ympärille. Opin antamaan nuorelle tilaa, mutta myös ottamaan ohjat käsiini tarvittaessa. Opin myös, että kaikille nuorille menetelmä ei sovi. Tärkeää on oikea-aikaisuus ja että nuoren elämäntilanne on sellainen, että hänen on mahdollista asettua osaksi työskentelyä.

IPC on tullut osaksi omaa työkalupakkiani, ja nuorilta saatu positiivinen palaute on kannustanut tarjoamaan menetelmää erilaisille oppilaille. Koulutuksen parasta antia on ehdottomasti ollut siihen kuuluva työnohjaus, jossa olemme pienessä ryhmässä saaneet todella laadukasta ja henkilökohtaista ohjausta omiin asiakasprosesseihimme. Työnohjaus on myös mahdollistanut tutustumisen alueemme toisiin IPC- koulutuksen käyneisiin eri ammattilaisiin, ja sitä kautta tuonut esille menetelmän hyödynnettävyyttä erilaisissa asiakastilanteissa. Koen, että jatkossakin on tärkeää pitää yllä säännöllisiä tapaamisia työnohjauksen merkeissä, jotta menetelmä pysyy aktiivisesti käytössä ja menetelmä jää pysyväksi toimintamalliksi oppilashuollon arkeen.

IPC ei ole ratkaisu kaikkeen masennusoireilun hoitoon, mutta se on toimiva menetelmä oppilashuollossa silloin, kun pulmiin päästään tarttumaan riittävän varhaisessa vaiheessa. Kynnys työskentelyyn tehdään oppilaille mahdollisimman matalaksi; nuorta tavataan tutussa kuraattorin huoneessa eikä hänen tarvitse lähteä erikseen esim. nuorisopolille tapaamiseen.

Voit tilata TYKS HANSA uutiskirjeen tästä linkistä.