Nuori kertoo: ohjattu omahoito auttoi keskittymisen ongelmissa
Lumon lukion kuraattori ja ohjattuun omahoitoon osallistunut abiturientti kertovat, millaista hyötyä nuorten ohjatusta omahoidosta on ollut keskittymisen ongelmiin, kenelle interventio sopii ja miksi pienet, mutta johdonmukaiset valinnat saattavat saada aikaan suuria muutoksia.
Monilla nuorilla on keskittymisen ongelmia, jotka saattavat häiritä tarkkaavuutta oppitunneilla tai hankaloittaa kotitehtävien tekemistä. Joskus keskittymiskyvyn palauttamiseen tarvitaan ammattilaisen tukea. Näin oli myös eräällä Lumon lukiota käyvällä nuorella, joka päätyi hakemaan apua keskittymisen haasteisiin kuraattorilta.
Motivaatiota avun hakemiseen toi halu menestyä opiskelussa ja tulevissa ylioppilaskirjoituksissa: ”Mulla oli vaikeuksia opiskelun kanssa, ja tuli sellainen olo, että nyt on pakko mennä puhumaan. Mua kiinnostaa mun tulevaisuus ja opiskelu. Miksi siis en käyttäisi niitä mahdollisuuksia, joita annetaan?”
Erityisenä ongelmana nuori piti puhelimen käyttöä oppituntien aikana sekä vaikeutta aloittaa esimerkiksi kotitehtävien tekemistä ajoissa. Myös kavereiden läsnäolo ja heidän heikko keskittymisensä opiskeluun hankaloitti nuoren omaa keskittymistä.
”Muistan sen vielä, että pysäytit minut tuolla käytävällä ja sanoit, että mulla on varmaan ADHD ja että haluaisit siihen liittyviin tutkimuksiin”, koulukuraattori Tomi Holmström lisää.
Ensimmäisen tapaamisen he sopivat jo parin päivän päähän. Sen aikana Holmström ja nuori kartoittivat yhdessä nuoren tilannetta. Kun kävi ilmi, että nuoren haasteet liittyivät yksinomaan keskittymiseen ja että muu elämä vaikutti olevan raiteillaan, Holmström päätyi ehdottamaan nuorelle ohjattua omahoitoa ja keskittymisvaikeuksien omahoito-ohjelmaa. Nuori suhtautui interventioon kiinnostuneesti:
”Osallistuin siihen hyvillä mielin, koska olin jo pitkään miettinyt, että mitä tekisin, ja että tarvitsen tähän apua.”
ADHD-tutkimuksia ei tarvittu
Holmström sovelsi ohjattua omahoitoa nuoren tilanteeseen sopivaksi. Koska haasteet liittyivät keskittymiseen, ei kannattanut antaa kotitehtäväksi luettavaa. He kävivät sisältöjä läpi yhdessä tapaamisten aikana. Nuori tunnisti itsensä omahoito-ohjelman tietosisällöistä:
”Oltiin yhtä mieltä siitä, että vaikuttaa, että siinä puhutaan sinusta, eli se niin kuin osui ja upposi”, toteaa Holmström nuorelle.
Ensin nuori halusi apua puhelimenkäyttöön liittyviin ongelmiin: ”Näin, että isoin ongelmani oli puhelin. Se oli aina lähellä, ja aina kun olin jossain tunnilla, joka ei kiinnostanut, otin puhelimen käteen.”
Ensimmäiseksi kotitehtäväksi valikoitui puhelimen käytön rajoittaminen. Nuori haastoi itsensä jättämään puhelimen oppitunnin ajaksi reppuun tai läksyjen tekemisen ajaksi toiseen huoneeseen.
”Nyt, kun on ylioppilaskirjoitukset tulossa, käytän samaa edelleenkin. Jos olen omassa huoneessani lukemassa, jätän puhelimen vaikka keittiöön tunniksi”, nuori lisää.
Ohjattu omahoito jatkui samalla kaavalla: Kuraattori ja nuori keskustelivat seuraavalla tapaamisella tehtävästä ja kävivät lisää sisältöjä läpi. Tapaamisen päätteeksi valittiin seuraava tehtävä nuorelle harjoiteltavaksi. Viimeisellä tapaamisella nuori kertoi opiskelun jo sujuvan paremmin.
”Ohjattuun omahoitoon liittyvässä arviointilomakkeessa oli jo ensimmäiseen tapaamiseen verrattuna pitkä lista asioita, joita nuori kokee helpoksi. Eikä me sen koommin mistään ADHD-tutkimuksista puhuttu, koska apu tuli jo tästä”, Holmström toteaa nuoren nyökytellessä.
Nuorella on tälläkin hetkellä ohjatusta omahoidosta saadut työkalut käytössä, kun hän opiskelee ylioppilaskirjoituksiin. Lisäksi, kun puhelimen pois jättäminen oppitunneilla onnistuu, myös tuntien aiheet alkoivat tuntua kiinnostavammilta:
”Jopa tunnit, jotka ennen eivät kiinnostaneet, voivat nyt kiinnostaa, kun oikeasti ymmärrät mitä siellä tapahtuu ja kuuntelet opettajaa.”
Konkreettiset harjoitukset auttavat luomaan rutiineja
Ohjatun omahoidon tehtävät auttoivat nuorta näkemään yksittäisten pienten valintojen suuret hyödyt:
”Kun on joku konkreettinen juttu, jota teet viikon aikana, niin se avaa silmät. Jos jatkan tämän tekemistä, asiat alkavat onnistua. Pikkuhiljaa viikkojen aikana harjoituksista tuli uusia rutiineja”, nuori kertoo intervention hyödyistä.
Harjoituksissa on usein kyse perusasioista, jotka eivät itsessään ole kuraattorille tai nuorelle uusia. Joskus niiden omaksuminen vain vaatii hieman työtä.
”Sitähän me siinä vähän naurettiin, että vaikka me puhuttiin siitä puhelimen pois jättämisestä, niin vasta kun se tuli konkreettisen harjoituksen muodossa, se alkoikin tuntua merkitykselliseltä”, Holmström muistelee.
Sekä nuori että kuraattori kokevat, että ohjattu omahoito vaatii onnistuakseen asiakkaalta motivaatiota ja aitoa kiinnostusta parantaa omaa tilannettaan. ”Jos ei riitä motivaatio mennä sen aikataulun mukaan ja tehdä harjoituksia, se ei oikein voi toimia”, nuori pohtii.
Onnistuneesta ohjatusta omahoidosta nuori kiittelee etenkin Holmströmiä, jonka kanssa on ollut helppo ja mukava jutella omista asioista.
Nuori suosittelee avun hakemista keskittymisen ongelmiin: ”Kaikki eivät uskalla hakea apua. Kannattaisi ehdottomasti käyttää se mahdollisuus. Jos sinulla on ongelmia keskittymisessä, mene puhumaan, saat apua ja hommat järjestyy!”