Vanhemmat ovat avainasemassa lapsen mielenterveyden tukemisessa
Lasten ja nuorten mielenterveyden hoidossa vanhempien rooli on merkittävä. Psykologi ja psykoterapeutti Assi Peltosen mukaan vanhemmat voivat omalla toiminnallaan sekä edistää lapsen toipumista että hankaloittaa sitä. Siksi vanhempia ei tule nähdä vain taustavaikuttajina, vaan aktiivisina osina lapsen mielenterveyden tukemista.
Vanhemmat ovat keskeisiä toimijoita
Lapset eivät tavallisesti hakeudu hoitoon itse, vaan hoitoprosessi käynnistyy vanhempien tai muiden läheisten aikuisten huolen pohjalta. Peltosen mukaan tämä tekee vanhempien roolista erityisen tärkeän: heidän toimintansa, asenteensa ja osallistumisensa voivat ratkaista, kuinka hyvin hoito etenee.
”Vanhempi voi omalla toiminnallaan joko tukea hoitoa tai tahtomattaan ylläpitää lapsen oireilua. Siksi heidän roolinsa on usein ratkaiseva hoidon onnistumisessa.”
Esimerkiksi hyvin suojeleva tai välttelevä suhtautuminen voi estää lasta oppimasta toimivia tunteiden säätelykeinoja sekä saamasta tarvittavia kokemuksia selviytymisestä. Toisaalta vanhemmuuden lämpö ja läsnäolo ovat osoittautuneet suojaaviksi tekijöiksi lapsen mielenterveydelle.
Vanhempien osallistuminen tukee koko perheen hyvinvointia
Tutkimusten mukaan vanhempien osallistuminen hoitoon ei aina näy välittömänä oireiden lievittymisenä. Pidemmällä aikavälillä vaikutukset voivat olla merkittävät sekä lapsen että perheen hyvinvointiin.
”Lapsen mielenterveyshoidon yhteydessä vanhemmille voidaan tarjota esimerkiksi tietoa oireista ja niiden vaikutuksesta arkeen ja käytännön keinoja lapsen kanssa toimimiseen. Myös tunteiden säätelytaitojen vahvistaminen on hyödyllistä, jotta vanhempi pystyy tukemaan lastaan paremmin myös hankalissa tilanteissa”, kuvaa Peltonen.
Peltonen kertoo, että lapsen hoitoon osallistuminen voi helpottaa myös vanhempien omaa oireilua. Tutkimuksissa on huomattu, että vanhempien osallistuminen ahdistuksen hoitoon voi vähentää paitsi lapsen myös vanhemman omaa ahdistusta. ”Vanhemman hyvinvointi ja vanhemmuuden laatu voivat näin vahvistua rinnakkain lapsen toipumisen kanssa.”
Yksilöllinen kohtaaminen tukee yhteistyösuhteen rakentumista
Vanhempien omat haasteet, kuten mielenterveysoireet tai kielteiset kasvatuskäytännöt, voivat vaikuttaa haitallisesti hoidon tuloksiin. Myös huono yhteistyösuhde ammattilaisen kanssa, syyllisyyden tai häpeän tunteet tai pelko lastensuojelutoimista voivat estää vanhempia osallistumasta työskentelyyn.
”Vanhemmuuden vahvistaminen alkaa kuuntelemisesta ja perheen tarpeiden ymmärtämisestä. Pelkkä ohjeiden antaminen ei riitä”, Peltonen painottaa.
”Tarvitaan räätälöityä tukea, joka huomioi lapsen ikätason, perheen tilanteen ja hoidon tavoitteet. Työskentely voi olla strukturoitua, mutta siinä täytyy muistaa joustavuus ja että vanhemmille tarjotaan konkreettisia keinoja arkeen. Lisäksi luottamuksellisen yhteistyösuhteen rakentamiseen kannattaa panostaa, jotta myös vanhemmuuteen ja siihen liittyviin haasteisiin voidaan saada tukea.”
Vanhempien mukaan ottamisen tavat voivat vaihdella. Joskus riittää, että vanhempi on mukana alku- ja loppukeskusteluissa; toisinaan tarvitaan erillisiä vanhempainkäyntejä tai pidempää rinnakkaista työskentelyä.
Peltosen mukaan tärkeää on kohdata perheet yksilöllisesti ja tehdä huolellinen alkuarvio: ”Kuinka tärkeää onkaan, että me kohdataan yksilöllisesti nämä perheet ja asiakkaat, kun he tulevat vastaanotolle. Se luo kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemuksen ja tukee luottamuksellisen yhteistyösuhteen rakentumista.”