Esihenkilöillä on tärkeä tehtävä menetelmän käyttöönotossa: kokemuksia Kymenlaakson neuvolapalveluista
Kymenlaakson hyvinvointialueen lastenneuvoloiden palveluesimiehet ovat tiiviisti mukana pienten lasten ohjatun omahoidon käyttöönotossa suunnittelusta toteutukseen.
Kymenlaakson hyvinvointialueen lastenneuvoloissa otetaan parhaillaan käyttöön pienten lasten ohjattua omahoitoa. Kaikkien neuvoloiden terveydenhoitajien toivotaan vuoden loppuun mennessä käyneen menetelmäkoulutuksen.
Neuvoloiden palveluesimiesten Mervi Jyrkilän ja Johanna Merran mukaan ohjattu omahoito oli alueen neuvoloissa jo tuttu menetelmä, sillä ensimmäisenä sitä pilotoitiin äitiysneuvoloissa raskaana olevien äitien hoitoon. Siksi pienten lasten ohjatun omahoidon koulutusten aloittaminen oli helppo päätös:
”Kun alettiin puhua pienten lasten ohjatusta omahoidosta, tehtiin heti päätös, että se ei tule olemaan mikään pilotti. Tämä on asiana niin tärkeä, että me haluamme kaikille terveydenhoitajille tämän koulutuksen”, kertoo Merta.
Jyrkilä muistuttaa, että neuvolan tehtäviin kuuluu pienten lasten terveyden ja hyvinvoinnin tukemisen lisäksi koko perheen hyvinvoinnin vahvistaminen. Hyvinvointiin kuuluu paljon muutakin kuin fyysinen hyvinvointi. Siihen kuuluu esimerkiksi vuorovaikutussuhteet, joiden tukemiseen ohjattu omahoito tuo apua.
Yhteistyö ja tarkka suunnittelu kaiken perustana
Kun menetelmää otetaan käyttöön, tarvitaan kouluttavan tahon, alueen menetelmäkoulutuksista vastaavan koordinaattorin sekä esihenkilöiden yhteistyötä. Merta ja Jyrkilä kiittelevät alueensa interventiokoordinaattoria Katariina Savolaista, jonka kanssa yhteistyö on sujunut hyvin. Koordinaattori antaa koulutuksille karkeat raamit, ja esihenkilöt suunnittelevat yksityiskohdat:
”Katariinan kanssa on helppo sopia asioista. Hänellä on ollut jo etukäteen ajatus, että millä aikataululla ja millaisilla ryhmillä koulutukset kannattaisi järjestää. Me teemme hienosäätöä sekä viestimme ammattilaisten kanssa”, kertoo Merta.
Palveluesimiehinä Merran ja Jyrkilän tehtävä on pohtia, kuinka menetelmä ja koulutus sopivat neuvoloiden arjen työhön ja meneillään oleviin muhin koulutuksiin. Myös aikaisemmasta äitiysneuvoloiden pilotista on saatu tärkeitä oppeja, joita hyödynnetään nyt uudessa koulutuksessa.
Jyrkilän mukaan edellisellä kerralla tunnistettiin käyttöönoton haasteita, kuten koulutuksen laajuus. ”Koulutuksen suunnittelu hyvissä ajoin on tärkeää. Tällä kerralla terveydenhoitajat esimerkiksi muokkasivat omia ajanvarauskirjojaan niin, että menetelmän opiskelu mahdollistuu ja harjoittelulle jää aikaa”, hän kertoo.
Esihenkilöjen läsnäolo vaikuttaa työhyvinvointiin
Merralle ja Jyrkilälle on erityisen tärkeää olla läsnä ammattilaisille koko käyttöönottoprosessin ajan, sillä vain siten he voivat varmistaa, että pilotti järjestetään ammattilaisten näkökulmasta parhaalla tavalla.
”Osallistamme aina työntekijät, ja haluamme olla mukana tässä prosessissa. Olemme halunneet osallistua kaikkiin tapaamisiin, joissa esihenkilö voi olla mukana”, kertoo Jyrkilä.
Merran mielestä läsnäolo auttaa heitäkin saamaan selville, mitä koulutus vaatii: ”Vaikka emme kaikkea sisältöä tunnekaan, tiedämme, että millaisesta kokonaisuudesta on kyse. Meidänhän tehtävämme on mahdollistaa terveydenhoitajille heidän työnsä tekeminen.”
Käyttöönoton käytännön järjestelyjen lisäksi läsnäolo vaikuttaa työhyvinvointiin ja sitä kautta uuteen menetelmään sitoutumiseen. Keskusteluyhteyden avulla ammattilaisten kokemukset ja mahdolliset epäilykset tulevat kuulluiksi.
”On ihmisiä, jotka innostuvat helposti uusista asioista, ja on ihmisiä, jotka ennakoivat, millaisia haasteita voi olla tulossa. Kaikki tällaiset keskusteluthan ovat tosi tärkeitä tässä matkan varrella”, pohtii Jyrkilä.
Juurtuminen vaatii aiheen pinnalla pitämistä
Pienten lasten ohjatun omahoidon käyttöönotto on sujunut Kymenlaaksossa hyvin, ja koulutuksen käyneet ammattilaiset ovat olleet tyytyväisiä menetelmään, sillä se on tuonut tuttuun työhön konkreettisia työkaluja. Tyytyväiset asiakkaatkin ovat lisänneet onnistumisen tunteita.
Jotta hyödyt jäisivät pysyviksi, menetelmän on jäätävä hoitovalikoimaan. Merran ja Jyrkilän mukaan aihe kannattaa pitää pinnalla: ”Menetelmä ei jää käyttöön, jos sitä ei sopivin väliajoin jollakin tavoin nosteta esiin. Äitiyshuollon puolella pyysimme terveydenhoitajat tapaamisiin, joissa käytiin läpi esiin tulleita kysymyksiä. Samaa voisi ajatella nyt lastenneuvoloiden kohdalla.”
Merta ja Jyrkilä olisivat kiinnostuneita myös mahdollisesta yhteistyöstä muiden hyvinvointialueiden kanssa: ”Olisiko mahdollista järjestää laajempiakin koulutuksia niin, että voisimme jakaa ajatuksia hyvinvointialueiden välillä?” Jyrkilä kysyy.