Kuraattorin kokemuksia IPC-menetelmästä yläkoululaisten nuorten kanssa
Hain IPC-koulutukseen mukaan, koska se vaikutti sopivalta työkalulta yläkouluikäisten kanssa toimimiseen. Koulukuraattorin työ on viime vuosina muuttunut suuntaan, jossa työskentely on painottunut niiden nuorten kanssa toimimiseen, jotka oireilevat mielialaansa eri tavoin. Olen joutunut pohtimaan omaa työnkuvaani koulussa ja miettimään koulukuraattorin ydintehtävää ja kuinka erilaiset mielenterveyden hoitoon sopivat menetelmät istuvat koulukuraattorin työhön.
Veera Lilja, koulukuraattori,
Varha
Nuorten pahoinvointi näkyy kouluympäristössä ja edes melko hyvät resurssit eivät perustasolla tunnu riittävän. Päivittäin kohtaan nuoria, joilla on ahdistuneisuutta, itsetuhoisuutta, koulumotivaation puutetta, runsaita koulupoissaoloja, häiriökäyttäytymistä, sosiaalisten taitojen puutteita ja yksinäisyyttä. Koulukuraattorina työni koulussa on edustaa sosiaalialan osaamista, kartoittaa oppilaan kokonaistilannetta ja antaa palveluohjausta sekä tehdä yhteistyötä lapsen tai nuoren verkostojen kanssa. Koulukuraattorina lapsen ja nuoren koulunkäynti on työni keskiössä – jos koulunkäynti ei suju, niin pohditaan mikä siihen vaikuttaa. Usein nuori tuo esiin ensimmäisenä motivaation ja mielialan haasteet tai kouluympäristön kuormittavuuden.
IPC- koulutuksessa ilokseni huomasin, että menetelmässä elementit ovat olleet lopulta hyvin samanlaisia kuin työssäni aiemmin. IPC on selkeyttänyt tapaamisten alkamista ja päättämistä. Tapaamisia on tiivisti parin kuukauden ajan, mikä on nuorista ollut hyvä asia. Muita kuin IPC- asiakkaita tapaan useimmiten kolmen viikon välein asiakasmäärien vuoksi. Joskus tapaamisissa ei päästä kiinni kunnolla, mihin asioihin nuori tarvitsisi tukea, koska harvakseltaan olevien tapaamisten välillä nuoren elämässä ehtii tapahtua paljon.
Monen nuoren kanssa käy niin, että harvakseltaan olevia tapaamisia voi olla jopa koko yläkoulun ja se laittaa miettimään, että millaisen hyödyn jatkoa ajatellen nuori sai niistä tai lisäsivätkö tapaamiset hänen omaa toimijuuttaan omassa elämässään.
Hyvää IPC:ssä on ollut myös se, että alkukartoituksen jälkeen valitaan fokus, jonka kanssa työskentelyyn keskitytään nuoren kanssa tapaamisilla. Esimerkiksi ihmissuhderistiriidoista keskustelu on ollut kuraattorina työssäni keskiössä jo aiemminkin, mutta IPC:ssä selkeästi valittu fokus auttaa myös työntekijää ja nuorta tapaamisella pysymään asiassa ja myös kytkemään mielialaoireilun ja tavat toimia ihmissuhteissa toisiinsa.
IPC-ohjaus menetelmä jää työkaluksi omaan työhöni. Toivoisin, että jatkossa pääsisin aloittamaan ohjausta sellaisten nuorten kanssa, joiden mielialaoireet ovat aloittaessa lievempiä. Enemmän täytyisi olla myös mahdollisuutta tavata nuoria säännöllisemmin n. 1-2viikon välein silloin kun he toivovat tilanteeseensa apua.
IPC-koulutukseen kuuluva säännöllinen työnohjaus menetelmän käyttöönottoon on ollut myös aivan loistava juttu. Työohjausporukassa on saanut ajatuksia ja vinkkejä sekä päässyt verkostoitumaan alueen muiden toimijoiden kanssa.
TYKS HANSA uutiskirjeen pääset tilaamaan tästä linkistä.