Mitä arkivaikuttavuus tarkoittaa?

Sanalla ’vaikuttavuus’ voidaan viitata sekä palvelun, hoidon tai intervention muista tekijöistä eristettyihin vaikutuksiin tai tehoon (kokeellinen vaikuttavuus) sekä näiden vaikuttavuuteen arjessa (arkivaikuttavuus).

Kokeellinen vaikuttavuus

Palvelun, hoidon tai intervention kokeellisella vaikuttavuudella viitataan yleensä satunnaistettujen asetelmien kautta syntyvään todistusaineistoon, jonka perusteella pystytään tekemään riittävän luotettava päätelmä jonkun tai jonkinlaisen palvelun kausaalisuhteesta johonkin keskeiseen ilmiöön (esim. kognitiivis-behavioraalinen terapia ja masennusoireet). Keskeiset käytettävät suositukset (esim. Käypä hoito), perustuvat erityisesti kokeellisten tutkimusmenetelmien kautta saatavan tiedon arviointiin. Kokeellisten tutkimusasetelmien keskeisin heikkous on se, että niissä luodut olosuhteet harvoin vastaavat arjen olosuhteita – kokeellisissa asetelmissa saavutetut tulokset eivät siis automaattisesti siirry sellaisenaan kliiniseen arkeen. Oletettavasti ne asiat, jotka keskeisesti vaikuttavat palveluiden vaikuttavuuteen (esim. henkilöstötilanne) ovat sellaisia, joita ei pysty kokeellisesti kontrolloimaan. Kokeellisilla asetelmilla on siis hyvin vaikeaa tai mahdotonta tutkia ja arvioida erilaisia tapoja järjestää palveluita (esim. erilaiset hoitoketjut tai organisaatiorakenteet).

Arkivaikuttavuus (real-world effectiveness)

Arkivaikuttavuudella (real-world effectiveness) viitataan arjessa havaittavaan terveyden ja hyvinvoinnin muutokseen – eli siihen, millaista arvoa organisaatiot palveluiden käyttäjille tuottavat. Arkivaikuttavuuden kehittämisen edellytys on palvelujärjestelmän sisäinen yhteismitallisuus ja vertaiskehittäminen.  Arjessa tulisi kerätä ja hyödyntää sellaista tietoa, joka tukee niin yksilötason kliinisiä päätöksiä, esihenkilöiden työtä kuin strategista päätöksentekoakin.

Arkivaikuttavuuden arviointi ja kehittäminen on luonteva jatkumo kokeellisiin tutkimusasetelmiin ja edellytys sille, että ylipäänsä on mahdollista puhua palveluiden vaikuttavuudesta. Lähtökohta on, että kaikkea kokeellista tutkimusta ei kannata tai tule tehdä Suomessa. Tämä olisi resurssien hukkaamista, ja se jättäisi palvelujärjestelmän sokeaksi sille, miten palvelut tulisi järjestää, jotta ne olisivat vaikuttavia. Keskittyminen arkivaikuttavuuteen auttaa kehittämään toimintaa menetelmien käyttöönoton jälkeen.