Usein kysytyt kysymykset

Kuinka hyvin hankkeessa on edustettuna erilaiset näkökulmat mielenterveys- ja päihdeongelmien psykososiaaliseen hoitoon?

Hankkeessa kehittämistyötä tekee moniammatillinen joukko, josta löytyy ainakin lääkäri-, sairaanhoitaja-, psykologi- ja sosiaalityöntekijätaustaisia soteammattilaisia. Joukkoon kuuluu psykoterapeutteja, kouluttajapsykoterapeutteja sekä psykoterapiakoulutuksessa olevia.

Psykoterapian viitekehyksistä hankkeen työntekijät edustavat ainakin integratiivista, kognitiivista, kognitiivis-analyyttista, kognitiivis-integratiivista, psykodynaamista, perhe- ja pari- sekä ryhmäpsykoterapiaa.

Kliinistä kokemusta hankkeessa on mielenterveys- ja päihdetyöstä sekä erikoissairaanhoidossa että perusterveydenhuollossa. Lisäksi löytyy sote-hallinnon erityisosaamista ja kehittämiskokemusta. Alueyhteistyön kautta mukana on myös kultakin alueelta hallinnon lisäksi niitä työntekijöitä, jotka tekevät mielenterveys- ja päihdetyötä perusterveydenhuollossa.

Perustuuko hanke ajatukseen yksittäisestä mallista, jolla voitaisiin hoitaa ihmisten moninaiset ja yksilölliset ongelmat?

Tavoitteena ei ole yhteen hoitomalliin siirtyminen vaan aiempaa laajemman hoitovalikoiman entistä sujuvampi hyödyntäminen. Hankkeen tavoitteena on parantaa oikea-aikaisen, näyttöön perustuvan psykososiaalisen tuen saatavuutta perustasolla. Kuten fyysisen terveyden kohdalla, myös psyykkisen terveyden ja sosiaalisen tilanteen tukemisessa tarjotun palvelun muoto ja intensiteetti tulee sovittaa palvelutarpeeseen. Tästä syystä puhumme palveluiden porrastamisesta  psykososiaalisia palveluita tulee olla tarjolla kevyestä ohjauksesta aina erikoissairaanhoitoon asti.

Kun palvelut kohdentuvat oikein, resursseja riittää kaikkien palveluita tarvitsevien hoitamiseen. Mallin myötä myös esimerkiksi psykologien ja psykoterapeuttien työpanosta  ja muita erityisosaamista edellyttäviä palveluita  pystytään kohdistamaan sitä eniten tarvitseville potilaille.

Hoitojärjestelmässä ei ole toistaiseksi ollut riittävästi varhaisia psykososiaalisia hoitomuotoja, joilla voitaisiin ehkäistä tehokkaasti ongelmien vaikeutumista. Hoidon ohjausta kehittämällä tavoitteena on saada nopeutettua sopivan hoidon alkamista. Tuomalla etulinjan lyhytterapia tarjolle ja tekemällä lyhyiden palvelusetelipsykoterapioiden hyödyntämisestä systemaattisempaa, tavoitellaan ryhmähoitojen ja nettiterapian rinnalle laajempaa matalan kynnyksen yksilöllisten kasvotusten toteutuvien hoitojen valikoimaa perusterveydenhuoltoon.

Voidaanko psykososiaalisen hoidon tarjontaa kohentaa ilman merkittäviä lisäresursseja?

Mielenterveyden ammattilaisina toivomme yleisesti, että mielenterveys- ja päihdeongelmiin käytettävät resurssit vastaisivat paremmin vaikeuksien aiheuttamien yksilöllisten ja yhteiskunnallisten haasteiden laajuutta ja vakavuutta. Tämän hankkeen puitteissa ei ole kuitenkaan mahdollisuutta suoraan lisätä alueiden resursseja tai vaikuttaa siihen, miten mukana olevat alueet resursoivat etulinjan mielenterveys- ja päihdepalvelut. Sen sijaan tavoitteena on saada olemassa olevat resurssit mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti käyttöön.

Tarjoamalla lyhyttä kohdennettua hoitoa lievästi oireileville pyritään edistämään varhaista ongelmiin puuttumista, ehkäisemään ongelmien vaikeutumista sekä vapauttamaan pidemmän ja vaativamman

hoidon resursseja vakavammin oireileville. Hoitoonohjausmallissa pyritään hoitoonohjauksen sujuvuutta parantamalla mahdollistamaan resurssien vapautumista hoitotyöhön.

Yritetäänkö hankkeessa korvata kaikki pitkät psykoterapiat tai pitkät hoitosuhteet lyhytterapialla?

Kaikki eivät parane muutamilla käynneillä. Kehittämisen keskeinen tavoite on hoidon entistä tarkoituksenmukaisempi portaistaminen. Portaistamisella tarkoitetaan sitä, että hoitovalikoima asettuu jatkumolle lyhyemmästä ja kevyemmästä pidempään ja intensiivisempään – samoin kuin mielenterveys- ja päihdeoireet asettuvat jatkumolle lievemmistä ja helpommin hoidettavista vakavampiin ja vaikeammin hoidettaviin.

Alkuarviolla kukin avuntarvitsija pyritään ohjaamaan suoraan sellaiseen hoitomuotoon, josta hän todennäköisesti saa riittävän avun. Myös avuntarvitsijan toiveilla on merkitystä sopivan hoitomuodon valitsemisessa. Tarvittaessa on mahdollista siirtyä intensiivisempään hoitoon, jos ensivaiheen portaan hoito ei tuota toivottua tulosta.

Tutkimusten mukaan suurin osa mielenterveys- ja päihdeongelmista on hyvin hoidettavissa oikea-aikaisella lyhyellä hoidolla. Tätä lyhyttä, kohdennettua hoitoa (ainakin ohjatun omahoidon, ryhmähoitojen, nettiterapian, etulinjan lyhytterapian ja lyhyiden palvelusetelipsykoterapioiden muodossa) olisi jatkossa yhdenvertaisemmin tarjolla eri alueilla. Silloin pitkiin hoitosuhteisiin (esimerkiksi psykiatriseen erikoissairaanhoitoon tai Kelan kuntoutuspsykoterapiaan) ohjautuisivat entistä osuvammin juuri he, joille nämä hoitomuodot ovat tarpeen. Tämä vähentäisi osaltaan näiden hoitojärjestelmien ylikuormittumista ja hoitoon pääsyn viivästymistä.

Keskeinen osa hanketta on myös vaikuttavuustiedon aiempaa laajempi hyödyntäminen, ns. tiedolla johtaminen. Seuraamalla systemaattisesti hoitojen vaikuttavuutta voidaan arvioida, ohjautuvatko ihmiset sopivaan/riittävään hoitoon (eli toipuvatko he) ja tarvittaessa korjata sitä, mikä ei toimi. Kerääntyvä tieto mahdollistaa psykososiaalisten hoitomuotojen tehokkuuden osoittamisen ja tukee hoitojärjestelmän pitkän aikavälin kehittämistä vastaamaan paremmin mielenterveyden haasteisiin.

Miten alueiden erilaisuus huomioidaan?

Yksi ja sama malli ei toimi kaikilla alueilla, se on selvää. Siksi hankkeessa tehdään tiivistä ja monipuolista yhteistyötä jokaisen mukana olevan alueen kanssa. Tavoitteena on räätälöidä alueellisesti mahdollisimman toimivat rakenteet lisäten samalla hoidon yhdenvertaisuuden toteutumista alueiden välillä.

Kuka on etulinjan työntekijä?

Etulinjan työntekijällä tarkoitetaan kaikkia niitä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia, jotka kohtaavat mielenterveys- ja päihdepotilaita julkisesti tuotetussa perusterveydenhuollossa. Etulinjan lyhytterapiakoulutuksen järjestäminen on jatkuvaa, jolloin kaikilla uusilla työntekijöillä on mahdollisuus kouluttautua. Kyse ei siis ole kertaluonteisesta hankkeen aikaisesta kouluttamisesta.

Miten hanke rahoitetaan? Onko rahoitus pois pitkistä hoidoista, esimerkiksi Kelan kuntoutusterapiasta?

Terapiat etulinjaan – hanke rahoitetaan sote-uudistukseen liittyvillä valtionavustuksilla vuoden 2022 loppuun. Hankkeen rahoitus on riippumatonta Kelan kuntoutuspsykoterapioiden rahoituksesta.

Onko tässä oikeastaan mitään uutta?

Hankkeen tavoite on ottaa laajasti ja yhdenvertaisesti käyttöön sellaisia käytänteitä, joiden hyödyllisyydestä on Suomessakin paikallisesti hyviä kokemuksia ja kansainvälisesti laajaa tutkimusnäyttöä. Näihin käytänteisiin kuuluu systemaattinen hoitoonohjaus, hoitojen vaikuttavuuden seuranta, laaja psykososiaalisten hoitojen valikoima, jossa painopiste on varhaisen vaiheen kohdennetuissa hoidoissa, sekä arviointi- ja hoitotyötä tekevien julkisen terveydenhuollon ammattilaisten tuki- ja ohjausrakenteiden vakiinnuttaminen.