Lisäämme mielenterveys-
interventioita nuorille

IPC-interventio nuorten masennukseen

IPC (Interpersonal councelling) on 12–18-vuotiaiden masennusoireilun hoitoon ja ehkäisyyn tarkoitettu interventio. Interpersoonallisella tarkoitetaan ihmisten välisiin suhteisiin liittyviä ilmiöitä. IPC:ssä kiinnitetäänkin erityistä huomiota nuoren ihmissuhteiden ja masennuksen väliseen yhteyteen.

Tavoite on, että nuori oppii tunnistamaan masennusoireitaan sekä käsittelemään elämässä tapahtuvien muutosten ja ihmissuhteiden yhteyttä näihin oireisiin. Masennusoireilu vähenee sitä mukaa, kun ymmärrys masennuksesta lisääntyy sekä ihmissuhdetaidot ja kyky selvitä stressitilanteista kehittyvät.

Nuori tapaa IPC-työntekijän, joka voi olla esimerkiksi hänen kouluterveydenhoitajansa, viikon välein 3–6 kertaa. Jokaiselle tapaamiselle on suunniteltu selkeä rakenne, ja työskentelyn apuna käytetään työkirjaa.

IPC projektipäällikkö: psykologi Viivi Kaivolainen, viivi.kaivolainen@hus.fi, 050-4270367

Juuret interpersoonallisessa psykoterapiassa

IPC-interventio pohjautuu Yhdysvalloissa 1960-luvulla kehitettyyn Interpersoonalliseen psykoterapiaan (IPT). IPT on aikuisten depression psykososiaalinen hoitomuoto, josta kehitettiin myöhemmin nuorille oma versionsa, IPT-A. Suomessa IPT-A:sta käytetään myös nimitystä IPT-N. 

IPC on lyhyempi versio IPT:stä, ja se soveltuu paremmin perusterveydenhuoltoon sekä lievempään masennusoireiluun. IPC:n kehitystyön aloittivat Gerald Klerman ja Myrna Weissman vuonna 1983, ja siitä on omat versionsa nuorille ja aikuisille. 

Kuka voi olla IPC-työntekijä?

  • IPC-työntekijäksi voivat kouluttautua perustasolla nuorten kanssa työskentelevät psykologit, terveydenhoitajat, kuraattorit, sosiaalityöntekijät ja psykiatriset sairaanhoitajat.
  • IPC-menetelmäkoulutukseen sisältyy teoriaopintojen lisäksi vuoden kestävä menetelmäohjaus. IPC-menetelmäohjausryhmä kokoontuu kolmen viikon välein, ja siinä syvennetään IPC-taitoja tapausesimerkkien kautta.
IPC-intervention keskeinen työkalu tutkii nuoren sosiaalisten suhteiden ja elämäntapahtumien yhteyttä masennukseen. Projektipäällikkö Viivi Kaivolaisen mukaan tärkeää on tutkia, mitä nuoren elämässä on tapahtunut masennusta ennen, aikana ja jälkeen.